3. Dark City (1998)

Reilut kymmenen vuotta sitten julkaistu Alex Proyasin ohjaama Dark City on todella aliarvostettu science fiction -elokuva. Se ei saanut Suomessakaan osakseen juuri minkäänlaista huomiota, ennen kuin se näytettiin ensimmäistä kertaa televisiossa. Siinä vaiheessa kriitikot heräsivät ylistämään tätä synkkää, unenomaista visiota kaupungista, jossa vallitsee ikuinen yö. Myös minä näin tämän mestariteoksen silloin ensimmäistä kertaa. Kerta riitti koukuttamaan, kuten sanotaan. Nykyään tämä kuuluu siihen verraten suppeaan joukkoon elokuvia, jotka minun on yksinkertaisesti pakko katsoa säännöllisin väliajoin.

John Murdoch (Rufus Sewell) elää painajaista. Hän on juuri herännyt sotkuisesta hotellihuoneesta, eikä muista yhtään mitään. Johnille selviää hyvin pian, että häntä syytetään murhasta, jota hän ei muista tehneensä. Mutta hänen perässään ei seuraa ainoastaan poliisi, tarkemmin sanottuna etsivä Frank Bumstead (William Hurt, kukapa muukaan), vaan myös salaperäiset ja vähintäänkin oudosti käyttäytyvät "muukalaiset". Lisäksi Johniin ottaa yhteyttä varsin epäilyttävä tohtori Daniel Schreber (Kiefer Sutherland), joka ilmoittaa haluavansa auttaa Johnia voittamaan muukalaiset. Mutta voiko häneen luottaa?`

John yrittää järjestelmällisesti kerätä kokoon menneisyytensä palapeliä, samalla kun tapahtuman kaupungissa käyvät hetki hetkeltä surrealistisemmiksi. Miksi päivä ei koita koskaan? Miksi kaupungista ei ole yhtään tietä ulos? Ja miksi kaikki muut paitsi John nukahtavat yhtä aikaa, säännöllisin väliajoin? John yrittää saada apua mm. vaimoltaan Emmalta (Jennifer Connely), jota hän ei edes muista, mutta lopulta hän joutuu kuitenkin liittoutumaan epätodennäköisten tahojen kanssa voittaakseen muukalaiset...

Juoni on todella uskomaton, eikä siitä tässä yhteydessä oikein enempää voi edes paljastaa. Elokuvan hienous piilee siinä, että vaikka tohtori Schreber alussa kertojan ominaisuudessa paljastaakin jotain oleellista, riittää koko kuvion selvittämisessä työtä koko elokuvan ajalle. Proyas ei käsikirjoittajan ominaisuudessa ole laiskotellut yhtään, vaan on luonut tarinan, joka pitää mukanaan viimeisille minuuteille asti.

Tämä filmi koettelee onnistuneesti science fictionin, trillerin, fantasian ja kauhun rajoja. Genrettäminen tässä tapauksessa on hyvin vaikeaa, mikä on usein nerokkaan elokuvan merkki. Tätä tunnelmaa tukee osaltaan Trevor Jonesin loistava ja tunnelmallinen musiikki.

Näyttelijätyö on erinomaista, kuten voidaankin olettaa tältä kaartilta. Sewell, Connely, Sutherland sekä tietenkin Hurt tekevät roolinsa uskottavasti ja paikoitellen hauskastikin, kuten Kiefer Sutherland neuroottisen ja pelkurimaisen tohtori Schreberin roolin. Erikoismaininta täytyy antaa Richard o'Brienille, joka esittää yhtä muukalaisista, Mr. Handia. Tämä tuo mieleen Riff-Raffin elokuvasta The Rocky Horror Picture Show (1975), jota elokuvan laulujen kirjoittajana tunnettu o'Brien myös esitti.

Kaiken kaikkiaan Dark City on 1990-luvun mieleenpainuvimpia elokuvia, joka on nyttemmin alkanut saada myös sille kuuluvaa arvostusta. IMDB:n pisteet ovat 7,8, mikä ei ole ollenkaan huonosti, toisaalta itse antaisin vähintään ysin.